Turun Uimareiden naiset uusivat viime kevään vesipallon Suomen mestaruutensa. Jos viime keväänä mestaruus tuli helpolla, tämän vuotinen oli paljon tiukempi ja näin myös pelaajille ehkä vielä makoisampi. Cetus antoi hyvän vastuksen finaaleissa. Vaikka ottelusarja ratkesi suoraan kolmella voitolla, kaikki finaaliottelut olivat tiukkoja. Ensimmäinen peli päättyi 10-9, toinen 13-11 ja kolmas ratkaisun tuonut vasta rangaistusheittojen jälkeen 14-11. Näin TU oli kauden kaikissa seitsemässä kohtaamisessaan Cetusta parempi ja ansaitsi mestaruuden.
Joukkueen päävalmentaja Mika Wikström kehuu finaalisarjassa ison roolin ottaneita nuoria pelaajiaan. Kun joukkueen venäläisvahvistus Diana Samsonovan pelilupa evättiin juuri finaalien kynnyksellä, koko joukkue nosti tasoaan valtavasti. Näin vastoinkäymiset koituivat lopulta joukkueen yhteishengen kannalta positiiviseksi ja yhdeksi tärkeimmäksi mestaruuteen johtaneista pienistä asioista. Finaaleissa TU:lla oli asettaa kokoonpanoon viisi täysi-ikäistä pelaajaa, loput oliva 15-17 vuotiaita junioreita. Tytöt kestivät paineet loistavasti, joista osoituksena mm. joukon kuopuksen Matilda Pajusen tekemä ratkaiseva rangaistusheittomaali sekä 17-vuotiaan Noora Vettervikin kylmähermoinen tasoitusmaali kolmannessa finaaliottelussa 17 sekuntia ennen loppua. Aikuisista Sari Viljanen teki vastustajan pelistä vaikeaa ja teki tilaa muille pelaajille vetäessään aina vähintään kaksi vastustajaa mukaansa. Erika Alander pelasi maalissa loistavasti ja piti joukkuetta pystyssä tärkeillä hetkillä. Maria Spoof ja Nea Kolu tekivät tärkeitä maaleja ja rauhoittivat peliä kokemuksellaan. Joukkueen viides täysi-ikäinen Lotta Aho aloitti vesipallon vasta syksyllä, mutta osoitti jo nyt hyvää asennetta ja kulunut kausi antoi suuria lupauksia ensi kauteen. Ensi kauteen joukkue lähtee näillä näkymin huomattavasti vähemmillä muutoksilla kuin viime kauden mestaruusjuhlien jälkeen. Näin ensi kaudelle odotukset ovat jo lähtökohtaisesti korkealla, ovathan tytöt taas vuoden kokeneempia.
Mestaruuden tärkeitä henkilöitä olivat pelaajien lisäksi kokenut valmennuskaksikko Mika Wikström ja Mikael Sibelius. Sibeliuksen tulo loppupeleihin Wikströmin aisapariksi rauhoitti selvästi välillä tulisieluistakin valmentajaa ja yhdessä tämä kaksikko johdatti nuoren joukkueen siihen kirkkaimpaan tavoitteeseen. Usko ei loppunut kolmannessakaan finaalissa, vaikka Cetus ehti jo neljän maalin johtoasemaan. Vastassa oli Suomen vesipallo sarjojen ainoa ammattivalmentaja, mutta tällä kertaa suomalaisosaaminen vei voiton. Valmentajat tuntevat pelaajat usean vuoden ajalta ja näin he pystyivät ottamaan jokaisesta irti parhaan mahdollisen. Kenenkään ei tarvinnut tehdä enempää kuin mihin taidot riittivät, mutta finaalipeleissä kaikki pelaajat tuntuivat saavan itsensä uudelle tasolle ja tässä on valmennuksella suuri osuus. Tähän päälle timanttinen joukkuehenki ja tuloksena oli taas kultaiset mitalit.
Kausi oli raskas ja peräti kolme pelaajaa joutuu turvautumaan leikkaushoitoon päästääkseen taas pelikuntoon. Aija Hakala oli käytännössä koko kauden sivussa olkapäävamman vuoksi ja lopullisesti hänen kautensa päättyi ennen loppupelejä leikkaukseen. Joukkueen kokenut selkäranka Sari Viljanen loukkasi toisessa finaaliottelussa sormensa ja pelasi viimeisen finaalin sormi vahvasti teipattuna. Hänellä on edessään operaatio huhtikuun lopussa. Myös joukkueen nuoriso-osastoa edustava Alisa Jokila pelasi suurimman osan kaudesta polvivaivaisena ja hakee hänkin apua kauden päätyttyä leikkauspöydältä.
Nyt pelaajat viettävät ansaittua parin viikon lomaa, mutta kovin kauaa ei valmennuskaksikko anna lepäilyyn aikaa. Toukokuun lopussa osalla pelaajista on edessään Tsekeissä pelattava kovatasoinen EU Nations -turnaus. Totuttuun tapaan kansainvälisiin peleihin otetaan apuja muista joukkueista eli kasaan saadaan taas kokenut joukkue, joka yrittää viedä suomalaista naisvesipalloilua maailmalle.
