Turun Uimareiden naisten edustusjoukkueessa maalivahtina pelannut Erika Alander asuu nykyään Hollannissa ja pelaa vesipalloa siellä. Vesipallouransa Erika aloitti Porin Senttereistä ja nykyinen joukkue on hollantilainen Zv de Zaan. Tämä kausi sujui Erikan joukkueessa varsin loistokkaasti ja tässä tuoreen Hollannin mestarin kertomus kuluneesta kaudesta!
Hollannissa on noin 700 vesipallojoukkuetta. Lähes joka kaupungista löytyy oma seura ja seurassa on yleensä useampi naisten ja miesten joukkue. Joten omasta tasostaan riippumatta oma paikka löytyy helposti. Kehitysmahdollisuuksia on paljon ja maan pienen pinta-alan vuoksi on helppo matkustaa toiseen kaupunkiin treenaamaan. Vaikka laji on isompi täällä kuin Suomessa, on laji täällä “pieni” ja kaikki tuntevat toisensa. Siitä syystä yhdellä kontaktilla voi aueta paljon uusia ovia ja mahdollisuuksia. Joukkueet treenaavat vain 2-4 kertaa viikossa tasosta riippuen. Eredivisie eli Hollannin ykkösliigan joukkueet treenaavat usein 3-4 kertaa viikossa. Tähän osa syy on siinä, että maajoukkue treenaa täällä 5-6 kertaa viikossa yhdessä. Treenien pieni määrä ei ole silti estänyt maata menestymästä vesipallossa maailmalla. Treenit kestävät vain 1-1.5 tuntia kerralla, mutta laatu korvaa määrän. Vesipallokauden aikana joukkueet pelaavat pääsääntöisesti yhden pelin per viikonloppu, joten pelejä tulee paljon.
Pelasin itse tällä kaudella Zv de Zaan naisten ykkösjoukkueen kakkosmaalivahtina ja kakkosjoukkueen ykkösmaalivahtina. Ykkösjoukkueen kanssa, joka koostui useasta Hollannin maajoukkuepelaajasta, pelasimme Hollannin ykkösliigaa ja EuroLiigaa. Hollannin kausi koostuu kolmesta mestaruudesta, SuperCup, Cup-mestaruus ja Hollannin mestaruus. Hollannin sarjassa olimme toinen ennakkosuosikki joukkueista ja voitimmekin kaikki kolme mestaruutta. Nämä mestaruudet olivat suurimmalle osalle joukkueesta ensimmäisiä. EuroLiigassa olimme altavastaajia ja pelasimme todella kovia ammattilaisjoukkueita vastaan. Pelasimme todella tiukkoja pelejä ja voitimme todella kovia joukkueita. Vaikka siellä emme lopulta edenneet final four -kierroksille oli joukkueemme yllättänyt kaikki vastustajat.
Itsellä kokonaisuudessaan oli aivan huikea kausi. Kausi oli myös vaikea monella tapaa. Koko kauden aikana minulla taisi olla 5 vapaata viikonloppua, kaikki aika meni treeneissä ja peleissä. Joukkueen taso oli todella kova ja treenit laadukkaita, ja kestikin hetki sopeutua, että pelaajien heitot olivatkin ihan maailmanluokan tasoa. Ja tämän lisäksi koko ulkomailla asumiseen sopeutuminen. Mutta kaudessa parasta oli joukkue, pääsin mukaan aivan huikeaan porukkaan, täynnä lahjakkaita ja mukavia tyyppejä. Kaikki ottivat minut hyvin mukaan ja olin alusta asti osa porukkaa, jossa tuimme toisiamme. Kaiken tietysti kruunasi Hollannin mestaruus.
Ulkomaille vesipallo edellä lähteneenä voin sanoa, että suosittelen tätä kaikille joilla on motivaatiota treenata kovaa ja kehittyä. Ulkomaille muuttaminen on vaikeaa, mutta siinä auttaa paljon kun on oma porukka uimahallilla ja on osana joukkuetta. Alkuun vaaditaan vain yksi kontakti, joita löytyy monta Suomesta eri puolille Eurooppaa. Maiden välillä on tietysti eroja. Hollannista voin sanoa, että maa on kallis asua ja lajissa ei pyöri kauheasti rahaa. Treenaaminen on halvempaa kuitenkin kuin Suomessa ja ihan ykkösliigassa yleensä pelaajat eivät maksa pelaamisesta, mutta lähinnä vain miehissä pelaajat voivat saada palkkaa pelaamisesta. Plussana on, että maassa pärjää hyvin pelkällä englannilla ja välimatkat ovat pieniä, joten joukkuetta on helppo vaihtaa vaikka asuisi toisessa kaupungissa. Joukkueet ovat myös hyvin avoimia ulkomailta tulevia pelaajia kohtaan ja auttavat monesti mahdollisimman paljon kaikessa. Lisäksi maassa on paljon erilaisia opiskelu ja työ mahdollisuuksia, joita voi yhdistää vesipallon ohella.
Joukkue
Valmentaja: Mick van de Bree
Apuvalmentaja: Jeffrey Hasenbos
Joukkue fyssari: Karla Plugge
1.Erika Alander
2.Lieke Rogge
3.Lois den Ouden
4.Maxine Schaap
5.Takyiwa Sam
6.Esmee Roijen
7.Sigrid Vleeshakker
8.Maud Koopman
9.Danique Sap
10.Kitty-Lynn Joustra
11.Marit van Tol
12. Bente Rogge
13. Britt van den Dobbelsteen